Blogi

Juustopolun alku Vuolenkoskella

Juustopolku, Vuolenkoski – Heinola 11.6.2021

Perjantaina 11.6.2021 lähdimme Vuolenkoskelta vaeltamaan kohti Heinolaa. Tavoitteenani oli päästä vaeltamaan jo heti 8 jälkeen, eli kotoa olisi pitänyt päästä liikenteeseen n. 7:30, mutta todellisuudessa lähtö venyi ja Juustopolun alussa olimme vasta 9:40. Tässä vaiheessa päivän lämpötila oli noussut 23 asteeseen, joten hikinen urakka oli tiedossa. Aurinko paistoi liki pilvettömältä taivaalta, eikä tuullut juuri lainkaan.

Reitillä on kunnon opasteet. Valkeat maalimerkit matkan varrella ja useita viittoja, jotka kertovat että olet pysynyt reitillä. Mukana oli tietenkin myös paperinen kartta, mutta sitä ei tarvinnut kaivaa esille kertaakaan.

Reitin alku löytyy osoitteesta Herraintie 12, Vuolenkosken urheilukentän vierestä. Alku on hiekkatietä, jonka varrella on taloja, mutta reilun kilometrin päästä polku lähtee ruohottuneelle metsätielle ja muuttuu sitten poluksi. Matkan ainoan ihmisen näimme tällä metsätiellä.

Maasto oli kuivaa kangasmetsää, eikä metsässä tuntunut juuri sen viileämmältä kuin suorassa auringonpaiseessa. Jääkauden tuomia siirtolohkareita näkyi joka puolella.

Valkoinenpaimenkoira Jade. Jade läähättää kuumuudessa

Matkalla oli paljon nousuja ja tietenkin myös alamäkiä, mutta kuten yleensä, ylämäkiä tuntui olevan huomattavasti enemmän. Välillä kävelimme metsässä, ja alkumatkasta metsä oli todella kuivaa. Ensimmäisen neljänneksen jälkeen alkoi sitten tulla eri ikäisiä hakkuuaukeita vastaan. Ensimmäisellä hakkuuaukealla oli ikää todennäköisesti useampi vuosi, sillä siellä kasvoi vattua todella paljon, ja vaikuttaisi, että tänä vuonna tulee hyvä sato.

Pidimme tässä vaiheessa juomatauon ja Jadekin joi suoraan pullosta, vaikka yleensä juottaminen ei onnistu. Jatkoimme matkaa, ja seuraavan metsäalueen jälkeen tuli vastaan todennäköisesti edellisen vuoden hakkuuaukioita. Metsäpätkät olivat kivoja, mutta mietimme miksi linnunlaulua ei juuri kuulunut. Kotona kaupunkiympäristössä on jatkuva viserrys ja sirkutus, mutta tuolla ei kuulunut juuri mitään. Liekö sitten hakkuiden myötä hävinnyt pesimäpaikkoja. Monin paikoin polku oli myös todella haastava kulkea, koska koneet olivat rikkoneet polun pohjan. Jalkoihin sai katsoa jatkuvasti että pysyi pystyssä. Haastavimmissa paikoissa piti päästää koira irti, jotta ei tapahtunut mitään vahinkonykäisyä. Onni onkin koira, joka pysyttelee muutaman metrin päässä, pysähtyy odottamaan ilman käskyä ja tulee luokse kutsusta.

Rajaportti, Iitin ja Heinolan rajalla. Heinola 8,9 km, Vuolenkoski 8,3 km. Puukyltit.

Toisella kolmanneksella alkoi tulla kosteampaa maastoa vastaan ja läskipyörien jälkiä. Metsäkoneet ja läskipyörät yhdessä olivat tehneet polusta paikoin hyvin haastavan, kun kuivaa jalansijaa ei meinannut löytyä.

Rajaportti, joka lienee Iitin ja Heinolan kuntien rajalla tuntui pieneltä erävoitolta, sillä alkumatka tuntui jo melkoisen rankalta. Vettä oli kyllä mukana 3 litraa kummallekin, mutta silti tuntui että enemmän olisi saanut olla mukana. Rajaportin jälkeen tulee vastaan ensimmäinen laavu, jossa olimme suunnitelleet pitävämme pienen evästauon. Tauko kyllä pidettiin, mutta se typistyi kummasti, kun itikat hyökkäsi urakalla kimppuun. 15 minuutin istahduksen jälkeen jatkoimme matkaa.

Pitkospuut metsässä. Puussa näkyy reittimerkki ja puun takana polun opasteviitat. Koirassa on myös hihnassa kulkeva valkoinenpaimenkoira.

Laavun jälkeen alkoi reilusti kosteampi ympäristö. Pitkospuut helpottivat kulkemista ja ne olivatkin hyvässä kunnossa. Juustopolun varrella on paljon siirtolohkareita. Kupparin kivi on näistä suurin. Perimätiedon mukaan kiven lähellä on sijainnut kupparin mökki, mistä kivi on saanut nimensä.

Matka jatkui vaihtelevissa maastoissa. Pyörien jälkiä oli reilusti ja kosteilla alueilla olisi kaivannut lisää pitkospuita. samoin eri ikäisiä hakkuuaukeita tuli vastaan. Välillä saimme kulkea pitkospuita ja ojia ylitettiin pienten siltojen avulla. Loppumatkan kosteammat maastot toivat itikat riesaksemme, ja niissä paikoissa, missä olisi voinut pitää taukoa, pysähtyminen ei tullut mieleenkään. Niinpä sitten jatkoimme sinnikkäästi ilman lepotaukoja kohti Heinolaa. Kun saavuimme viittojen luokse, missä kerrottiin Heinolan olevan 3,2 km päässä, tuntui että kaikilla alkoi olla kiire pois metsästä. Tästä alkoi sitten loppukiri, ja viimeinen etappi tuli paahdettua 40 minuutissa.

Koko reissuun meni 5 h 40 min. Tämä oli eräänlainen testireissu, missä oli tarkoitus kerätä kokemusta syksyksi suunnittelemalleni pari yön vaellukselle. Opittuja asioita, koiralla on hyvä olla fleksi jonka kytkee juoksuvyöhön, varsinkin jos kulkee reitillä, missä on muitakin ihmisiä. Veden tarpeen aliarvioi helposti, kunnon juomarakko voisi olla hyvä ratkaisu. Hanki kunnollinen hyttysmyrkky, huonoista saa vain pahan hajun vaatteisiin. Hanki koiralle oma reppu, missä saa kantaa ruokansa, hätävaraveden ja muita tarvikkeita. Mieti myös millaisia eväitä tarvitset.